JÄMÄRUOKIEN TOP 5

Olen kirjoitellut aikaisemminkin intohimoisesta suhtautumisesta budjettihintaiseen kokkailuun. Viime kesänä kokeiltiin ruokalompakkoa, se toimi silloin erittäin hyvin, joten sovellettiin samaa systeemiä tänäkin kesänä. Ideana lähinnä se, että kumpikin nostaa kuun alussa lompakkoon tietyn summan käteistä ja sillä pyritään sitten pärjäämään koko loppu kuukausi.

Tänä kesänä ei pärjätty ihan niin pienellä budjetilla ja mentiin muutenkin aika löysin rantein, mutta eipä se euromäärä tainnut ainakaan yli kolmensadan kivuta kuukaudessa. Silti jotenkin tuntui, että en ole ollut kunnolla ruodossa tämän homman suhteen. Siksipä olen vietellyt jämäruokapäiviä, jotta yksikään porkkana ei lennä nahistuneena biojätteeseen ja kaivellut kaappeja vähän entistä tarkkasilmäisemmin.

Teidän iloksi, ajattelin jakaa nyt tämän hetkisen jämäruokien top vitosen!

1. Kasvissosekeitto
Toimii aina ja vaatii niin vähän. Ja helpoin tapa tuhota kaapissa nuhjaantuneet juurekset ja kasvikset. Viime viikolla kattilaan hulahti reilu litra vettä sekä luomukasvisliemijauhetta. Sekaan yksi iso keltasipuli, kolme perunaa, muutama parsakaalin kukinto ja pala vartta, kaksi porkkanaa. Porisuttele rauhassa, niin kauan että perunat ovat pehmeitä. Soseuta, heitä sekaan pari desiä punaisia linssejä ja halutessasi lisää kermaa. Onko se sit kookosta, kauraa vai mitä, päätä itse.

Ite lorautin kaksi desiä luomukermaa, hieman soijakastiketta sekä noin desin kaapista löytynyttä paseerattua tomaattia, rainbowlta löytyy tosi hyvää luomulaatuista. Anna porista vielä kymmenen minuuttia, maista ja mausta, jos kaipaa jotakin. Päälle pippuria, ikkunalaudalla jo neljä kuukautta viihtynyttä basilikaa sekä leipäpussissa kuivahtanut kauraleipän käntty.

2. Smoothie
Jääkaapissa liru kauramaitoa tai muutama lusikallinen kreikkalaista jugurttia. Hedelmäkulhosta löytyy yksi melkein musta banaani tai pehmeä avokado ja pakkasessa on satavarmasti viime syksyisiä mustikoita. Jep, se on smoothie. Itellä on vakiovarusteena himassa AINA kaikenlaisia siemeniä ja jauheita, joten täyttäväkin smoothie syntyy hetkessä ja sinne saa hukattua vaikka mitä jämiä.

3. Pizza
Pizzapohja ei vaadi oikeastaan mitään syntyäkseen ja sen päälle on helppo ujutella vaikka mitä. Muutama nahistunut tomaatti, jääkaappiin makaamaan jääneet herkkusienet, purkin pohjalle unohtunut pesto tai käntty fetaa. Ja meillä ainakin säästetään kaikki luomugoudan palaset juurikin tähän tarkoitukseen eli raasteeksi pizzan päälle.

4. Papupaska
Olen oppinut kauniin nimen ystävältäni Jenniltä, jota saatte siis kiittää asiattomasta kielenkäytöstäni. Papupaska on superhelppo valmistaa ja sitä voi syödä ihan minkä kanssa vain, ainakin melkein. Kaiva kaapista pehmentyneet paprikat ja viimeiset kevätsipulit. Pöydältä löytyy satavarmasti ihanan kypsä tomaatti ja pakkasesta ees pieni jämäpussi maissia. Kuullota runsaassa öljyssä kasvikset pehmeiksi, lisää maissia ja papuja. Omia lemppareitani kidney ja mustapaput. Lihansyöjille suosittelen naudanjauhelihaa ja einesmyönteisille texmex-mausteseoksia. Puhtaamman setin haluavat heittäkööt pannulle ruunsaasti mausteita, kuten juustokuminaa, paprikaa, korianteria, suolaa ja valkosipulia. Ja sitä aikaisemmin jo hehkuttamaani paseerattua tomaattia.

Syö valmistuspäivänä vaikka tortillojen välissä ranskankerman ja kasviksien kanssa. Ja jos lättyjä jää, niin seuraavana päivänä heitä papupaskan seuraksi vähän lisää kasviksia, taittele keskeltä, heitä päälle kourallinen juustoraastetta ja laita uuniin muhimaan. Tai keitä vaikka jasmiiniriisiä ja parsakaalia ja käytä papupaskaa kastikkeena!

5. Curry
Kookosmaito ja currytahna on avain siihen, millä saa about kaikki jämäkasvikset maistumaan herkulta. Täältä löytyy esimerkiksi mun aikaisemmin kirjoittamani curry-ohje!

Jakakaahan omanne, niin tämäkin ruokajumittaja saisi uusia makuja lautaselleen näin syksyn kunniaksi! 

IHMETEKOJA

Tiedättekö, kuinka sitä joskus hilloaa kaapissaan vaatteita jopa vuosia, sillä on aivan vakuuttunut siitä, että joku kaunis päivä niitä alkaa kyllä käyttämään. Yleensä niistä vaatteista kyllä tykkää, jopa ihan pirusti, mutta ne eivät joko tunnu sopivan ajan henkeen tai eivät muuten vain tunnu sillä hetkellä omilta. Ja yleensähän ne vaatteet jäävätkin käyttämättä. Varsinkin, jos ne ovat vielä epäsopivia.

Tällä viikolla taisin kuitenkin todistaa ihmeen, sillä yksi vaatekaappini tai oikeastaan eteisen naulakon vakiasukkaista, jota en ollut käyttänyt, veikkaisinpa ikinä, tuli kiskaistuksi niskaan. Ja vielä sillai, että oli koko päivän sellanen tosi pauliinamainen olo. Vaikka olisi voinut arvella, että tunne olisi ollut päinvastainen.

Takki tarttui mukaani jo kaksi vuotta sitten, kun kävin valitsemassa Objectin valikoimasta muutamia herkkuja vaatekaappia piristämään. Tykkäsin takista jo silloin, mutta jotenkin en osannut sitä pukea. Mutta eihän se tarvinnut kuin kapeat farkut ja sesongin, jolloin tuollainen violettiin vivahtava harmaa näyttää yllättävän trendikkäältä.

Pukeutuminen tuntuu muutenkin taas aika mukavalta. Liekö johtuvan syksystä vai siitä faktasta, että en pukeudu päivittäin enää duunia varten, vaan koulua. Jossa nyt luonnollisesti voi käppäillä missä kuteissa mielii.

Nyt mä jatkan koko aamun kestänyttä raivosiivousta, keitän pannullisen sumppia ja alan punomaan juonta, jolla saisin poikakaverin imuroimaan töiden jälkeen. Oon nostanut jo käytännössä kaikki pienemmät huonekalut pois tieltä ja kaivanut vekottimen ulos kaapista, joten tuskinpa on ihan hirmuisen hankala missio.

Kivaa viikonloppua peipet! 

SUOTAVAA OMAAN NAPAAN TUIJOTTELUA

Mä olen ilmeisesti sukuvikana perinyt sellaisen hienon luonteenpiirteen, että osaan olla välillä ihan mielettömän ärsyttävän uhrautuva. Siis sellainen, että huolehdin läheisten ihmisten hyvinvoinnista niin paljon, että unohdan välillä kokonaan itseni. Se on huono juttu se.

Uhrautuvaisuuteensa on jotenkin helppo tuudittautua, tehdä kaikkensa, jotta muilla ois hyvä olla. Sillä kyllähän se omalla tavallaan palkitsee ja en sano, että tahtoisin tuota piirrettä itsestäni ihan kokonaan poistaa. Jos mä en olis se, ketä tivaa koulukaveriltaan onko se syönyt aamupalaa tai en tarjoutuisi olkapääksi silloin kun joku sellaista kaipaa, niin en mä kyllä olisi minä.

Mutta yhden pykälän pienemmälle ajattelin tuota piirrettä taas säätää, sillä se on ollut lähiviikkoina vähän turhan hallitseva. Ja tiettekö, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, siihen auttaa kaikista parhaiten se, että tuijottelee vain omaa napaansa ja tekee sellaisia juttuja, joista vain ja ainoastaan minä saan mielihyvää.

Niinku vaikka polttelen illalla kynttilöitä ja uppoudun Marketta Hornin kirjoittamaan kirjaan, jossa tutustutaan ekomatkailuun. Tai kuuntelen tuntitolkulla indiehuminaa, keittelen mausteista currya ja laulaa hymisen siinä kokkailun lomassa, ihan vähän vaan tietty.

Parasta ”minä minä”-terapiaa ja omaa aikaa on kuitenkin kaikki hiukan turhamainen. Kasvonaamio naamassa hengailu, vaatekaapin ihanien reissukaapujen testailu tai se perinteinen eli minimanikyyri. Siinä ajassa kun kynsinauhat on pehmennetty ja kynnet lakattu, on jo mieli tyyni. Ihan en uskalla luvata taata tehoa, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan. Minimanikyyrillä on sivuutettu muutamat takuuvarmat itkuraivaritkin tässä taloudessa.

Mun talvinudet ja kesäpastellit vaihtui syksyn kynnyksellä tämän vuoden ehdottomaan trendiväriin eli tuollaiseen murrettuun vaaleanpunaiseen. Pantone nimesi sen muistaakseni ruusukvartsiksi ja Essien pullossa lukee puolestaan ”go go geisha”. Pehmeän utuinen sävy sopii mielestäni syntisen hyvin vaatteisiin, pehmoisiin neuleisiin ja ohuen ryhdikkäisiin kankaisiin, mutta koska yritän hillitä shoppailujani, niin kynsilakka riittäköön. Sävy ei ole ehkä mitä parhain kellertävälle iholleni, mutta hei, ei kiinnosta, sillä se on ihana. Lakka kuuluu Essien tämän talven kokoelmaan ja on peittävyydeltään ihan huippuluokkaa. Yksi kerros riittäisi, mutta kahdella saa tuollaisen täydellisen kermaisen lopputuloksen.

Kynsinauhoja hemmotellaan puolestaan Burt’s Beesin luonnonmukaisella kynsinauhavoiteella, joka pehmentää koppuroita tehokkaasti. Voide myös tuoksuu niin jumalaisen ihanalta, että myönnän, tekisi mieleni lusikoida sitä suoraan purkista suuhun. Ja purkki itsessään vasta ihana onkin. Tykkään hirmuisesti tällaisesta pakkausdesignista, joka ei yritä koreilla turhia.

Kynnet lakattuina huitaisen nyt kahvit napaan ja painelen suihkuun. Muistakaahan tekin hemmotella itseänne ja tuijotella sillai sopivassa määrin myös omaa napaanne.

*tuotteet saatu testaukseen blogin kautta